Lapuan Patruunatehtaan räjähdysonnettomuus johtui todennäköisesti latausrobotin viasta. Koska robotti tuhoutui räjähdyksessä ei kyseisen koneen ääntä voinut kuunnella mistään, miltä se kuulostaa. Ääni täytyi rakentaa ja keksiä itse. Aluksi kyselin ohjaajalta ja käsikirjoittajalta heidän mietteitään ja sitten aloin perkaamaan äänikirjastojani, millaisia ääniä minulta jo löytyy. Sovimme nykyisen patruunatehtaan Nammo Oy:n kanssa, että tulen 12.5.2023 äänittämään tehtaalle jälkiääniä. Minun ja assistenttini täytyi läpäistä ensin tehdasalueen turvallisuusperehdytyksen koe, jotta pääsismme sisälle ja osaisimme toimia sekä vaarallisten aineiden että koneiden seassa. Toki olin 15 vuotta aiemmin ollut kesän räjähdeainetehtaassa töissä ja ajanut räjähdeainekuorma-autoa louhoksille, että sikäli tuttua puuhaa.

Äänitin muitakin Nammon tehtaan koneiden ääniä, mutta erityistä huomiota kiinnitin nykyiseen latausrobottiin. Uusi robotti toki on paljon modernimpi ja sen äänet muistuttavat enemmän nykyaikaisten teollisuuskoneiden ääniä, mitä koneet olivat 70-luvulla. Kuitenkin tasaisesti jyskyttävä koneen käyntiääni luultavasti on samankaltainen kuin vanhassakin robotissa; koneethan käyvät tasaisesti, vaikka kuinka vanhoja olisivat, sillä ne eivät ole ihmisiä.
Mikitin uuden robotin useammasta eri paikasta. Minulla oli käytössä kahden mikrofonin LR-setti eli left right, vasen oikea, jotta ääneen saataisiin tilantuntua. Äänitin LR-setillä kolmesta eri etäisyydestä. Ensimmäiseksi niin kaukaa kuin mahdollista, jotta muidenkin koneiden äänet vuotavat mikkeihin. Tätä tultaisiin käyttämään elokuvan lataamokohtauksissa, kun robotti on kauempana näkyvissä. Toiseksi keskietäisyydeltä, kun elokuvassa ollaan robotin läheisyydessä, mutta ei aivan lähikuvissa ja kolmanneksi mikitettiin uutta robottia aivan lähietäisyydeltä lähikuvia varten. Näissä piti jälkikäteen poistaa paljon ylätaajuuksia sillä nykyaikaisen tehtaan tehokkaat ilmastointilaitteet suhisivat huomattavan lujaa. Tuskin sellaisia hienouksia Lapualla 70-luvulla vielä ollut. Äänitin myös yhdellä mikillä uutta robottia ihan sentin päästä suojapleksiä ja vielä sen lisäksi toisessa otossa tungin mikin pleksissä olevasta raosta koneen sisälle. Sieltä sain kaikista puhtaimman jyskytysäänen ilman muiden koneiden meteliä. Siitä äänestä tuli koko elokuvarobotin "sydämen syke", jonka ympärille kaikki rakentui.
Nuo muut LR mikitykset menivät lähennä ambiensseihin eli tilan taustaääniin, mutta tästä koneen sisältä saadusta jyskytyksestä tein varsinaisen latausrobotin äänen elokuvaan. Tämä elokuvarobotin ääni koostui useista eri kerroksista. Ensimmäisenä mietin robotin moottoria:
Kuuntele alta, miltä robotti kuulostaa tässä vaiheessa. Dialogia on hiljennetty ja robotin ääntä laitettu lujemmalle.
Toiseksi robotissa on pyörivä levy, jonka päällä luodit ovat rei'issään valmiina menemään latauskoneeseen. Levy pyörähtää aina noin sentin pari kerrallaan, pysähtyy ja pyörähtää taas. Yksi pyörähdys koostui seuraavista kerroksista, jotka löytyivät äänikirjastoista:
Noihin levyn ääniin loin satunnaisuutta, että vanha kone vähän elää ja natisee liitoksissaan, eikä pidä liian tasaista ääntä. Kuuntele alta, miltä robotti kuulostaa, kun levykin pyörii. Muut äänet poistuvat kokoaan, kun robotti tulee lähikuviin. Tässä pätkässä kuulee myös foley-ääniä, kun lataamotyöntekijät tekevät työtään.
Meinasin jo unohtaa, että sain Nammolla äänitettyä robotin käynnistymisen äänen, sillä robotin parissa työskennellyt henkilö sammutti sen ja teki jotain huoltotoimenpiteitä, kunnes käynnisti uudelleen. Olin LR mikkien kanssa lähietäisyydellä valmiiksi tämän sattuessa. Napin painalluksen äänen jälkeen kone alkaa pikkuhiljaa jyskyttämään ensin hitaasti ja kiihtyen aina normaaliin tasaiseen rytmiin asti. Tätä käytettiin pohjana myös elokuvassa kohdissa, kun robotti käynnistetään aamuisin. Se alkaa uuden robotin äänellä ja siihen häivytetään pikku hiljaa mukaan tekemäni kokonaisuus. Tuo napin painallus on myös elokuvassa sama kuin Nammolla.
Äänisuunnittelijana ajattelin esituotannosta ja suunnittelusta alkaen robottia yhtenä elokuvan hahmona. Kuten näyttelijöiden hahmoilla, niin tälläkin hahmolla on draaman kaarensa eli alku, keskikohta ja loppu. Tässä tapauksessa alku on vanha kone, joka ei toimi. Sitten se saadaan toimimaan ja on vanha natiseva kone. Välillä elokuvassa kone on huollossa; robotti on läsnä, mutta siitä ei kuulu mitään. Välillä se taas toimii ja kuulemme lähempää kuinka luoteja pyörittävä levy liikahtelee. Loppu onkin konkreettiseti loppu. Robottiin iskee vika ja koko lataamo räjähtää. Itse räjähdyksestä lisää myöhemmässä blogitekstissä ja kerron siinä myös robotin viasta, kuinka sen äänet tehtiin. Kaiken kaikkiaan tein mielestäni kunniakasta työtä ja robotti kuulostaa siltä kuin se olisi aito 70-lukulainen vioista kärsivä kone elokuvarealismin huomioonottaen. Siihen ei kiinnitä sen kummemmin huomiota, koska se kuulostaa juuri siltä kuin sen ajattelisi kuulostavan. Se kuuluu ympäristöönsä.
Blogisarjan muita osia: