Blogi
PALOMIEHET foley
Elokuvan päähenkilö Matti on Patruunatehtaalla yleismiehenä mm. karkaisuosastolla ja tehdaspalokunnassa töissä. Elokuvassa esiintyy myös TPK:n lisäksi maakunnan muita palomiehiä ja paloautoja. Tuottajat olivat saaneet paloautojen lisäksi museosta lainaan aitoja palomiesten vaatteita ja varusteita aina happipulloihin saakka, joita vuonna 1976 TPK käytti onnetomuuden sammutus- ja raivaustöissä. Minäkin sain jälkituotannossa studiooni yhden setin tällaista palomiehen varustusta. Settiin kuuluivat: haalari, kypärä, varustevyö, hanskat, kengät, happipullo ja pari happimaskia. Sain myös pari paloletkun kahvaa.
Jälkituotanto oli minun osaltani aika haipakkaa. Pitkää päivää tehtiin kellarissa studiossa koko kevät ja kesä piilossa auringolta. Muuhun elämään ei kovin paljoa jäänyt aikaa, sillä kärsin myös uniongelmista enkä tahtonut saada nukuttua öisin. Niinpä tein iltavuoroa ja menin nukkumaan vasta aamuyöllä. Tämä ei niin paljoa loppujen lopuksi haitannut minua, kun olin juuri valmistunut AMK.sta ja sain kerrankin keskittyä vain työn tekemiseen. Naisystävääni (nykyinen ex-naisystäväni) tämä kuitenkin haittasi, mutta minkäs teet kun olen omistanut elämäni taiteen tekemiselle. Deal with it. Mutta takaisin aiheeseen.
Jälkiäänien kanssa kiirettä kun piti, niin pysähtymään ei oikein kerinnyt; sitä vain teki ääniä ja siirtyi seuraavaan kohtaan. Eräänä viikonloppuna kesällä 2023 olin studiollani muuten vain värkkäämässä omaksi ilokseni. Muutaman olusen jälkeen pysähdyin katselemaan näitä varusteita. Herranen aika sentään. Tässähän oikeasti on historian havinaa ja tehdään jotain merkittävää ja historiallista. Nämä varusteet ovat todella olleet räjähdysonnettomuuspaikalla palomiesten päällä, kun he pelastivat ihmisiä. Ja täällä minä vain kiluuttelen ja koluuttelen ja kaltoinkohtelen tällaista museotavaraa! Kunnioitus palomiehiä ja yleensäkin koko tapahtumaa kohtaa nousi taas piirun verran korkeammalle, vaikka korkealla se on ollut aina. Tuollaisissa puuvillahaalareissa, vaan liekkien keskelle... morjens!
Sitten varsinaisesti ääniä, mitä tein.
Varusteilla tein foley-ääniä eli katsoin ruudulta kuvaa, kun samalla äänitin varusteista lähteviä ääniä synkronoidusti kuvan kanssa. Tein erikseen jokaiselle palomieshahmolle aina kohtaukseen omat äänensä omille raidoilleen ja raitoja tuli useampia per palomies. Esim. Matille tuli erilaisia raitoja seuraavanlaisesti:
- kypärän kolinat
- vaatekahinat
- varustevyö
- askeleet
- happimaski
- happipullo
Nämä kaikki raidat tulivat ainoastaan elokuvan alun tulipalokohtauksessa koko komeudessaan, sillä lopun raivaustöissä happimaskia ja happipulloja ei käytetty. Muuten jokaisessa palomieskohtauksessa kaikki muut raidat tulivat samalla lailla aina per hahmo. Editoin ja esimiksasin foleyta aina. Palomiesten kypärä-, vaate- ja varustevyöäänet yhdistin yhdeksi raidaksi, kun sain ne hyvään balanssiin keskenään. Näin jokaisen hahmon äänet voitiin miksata erikseen ja Tonille tuli miksattavaksi valmiita kokonaisuuksia, joissa oli kuitenkin miksausvaraa.
Välillä puin haalarit päälle ja heiluin kuvan tahtiin, välillä jätin yläosan lepattamaan ja välillä en pukenut haalaria ylle, vaan tein siitä ison mytyn, josta hanskat käsissä käsittelemällä sain erilaisia vaatteiden kahinoita. Mm. kun joku hahmoista vittoo kädellään suuntaa, niin niihin oli mukava luoda ronskimmin isompi "flop" -ääni. Välillä pidin kypärää samaan aikaan päässä ja välillä tein kypärät erikseen, joko pitämällä sitä päässäni tai välillä käsissäni. Riippuu aina mitä tekee. Toiset kohdat vaativat tarkempaa työtä kuin toiset. Kohtelin kyllä kypärää hyvin kova-otteisesti, eikä se aivan ehjä enää ole. Joskus täytyy tehdä useampi kerros samaa ääntä, että ääni kuulostaa tarpeeksi messevältä. Toista kerrosta voi myös kompressoida rajummin lyttyyn, niin siitä rulee paksu runko ja toinen kerros tekee isompia piikkejä päälle. Näin säilyy dynamiikka, mutta äänessä on ytyä. Välillä olin kaikki rensselit yllä ja matkin näyttelijöiden liikkeitä suoraan kopioimalla, välillä könysin varusteet päällä makuulla maton päällä ja sätkin moneen mallihin. Näistä kun olisi videokuvaa, niin olisi fiksun näköistä touhua.
Varustevyöstä, kun lähtee kaikenlaista kilkettä ja kolketta, niin ne äänet helposti kuuluvat kaiken muun ylitse. Kompressoimalla niiden piikit saa kuriin ja ekvalisoimalla yläpäätä pois voi myös pehmentää ääntä, jottei se ärsytä korvia. Automatisoimalla loivan low pass filtterin voi muuttaa äänen etäisyyttä. 30-20 kHz alkaen aina johonkin 900 Hz saa äänen loittonemaan hyvin kauas. Täytyy myös muistaa automatisoida äänenvoimakkuus pinenemään sama tahtia. Riippuen tilasta myös kaiun pitäisi yleisesti ottaen nousta suhteessa, mitä kauemmas ääni loittonee. Mieti esimerkiksi pitkää koulukäytävää, kun joku juoksee poispäin toiseen päähän, niin lopulta kuuluu enää lähestulkoon vain kaiku.
Wavesin TrueVerbissä on myös "distance" säätö valmiina, joka on kätevä tähän.
Foleyllä rikastetaan äänimaailmaa huomattavasti. Sitä ei aina tarvitse kuitenkaan tukkia aivan jokaiseen kohtaan. Seuraavassa esimerkkivideossa painopisteenä on varusteiden pukeminen Matille ja Keijolle, joten foleyt painottuvat sinne. Toki muutakin kuuluu kuin vain näiden kahden hahmon foleyt. Videossa demonstroidaan myös millainen vaikutus foleyäänillä on elokuvaan. Ihmeellinen könyäminen ja varusteiden kiluuttelu ja koluuttelu kuitenkin tekee hyvän lopputuloksen.
Kaiken kaikkiaan foleyden tekeminen on välillä hyvin hikistä hommaa ja ottaa kunnon päälle. Mikrofoni, kun poimii kaiken suunnastaan, niin ei parane itse hengittää lainkaan, kun tekee esineiden ääniä. Muuten kaikki kuuluu elokuvassa. Välillä tulee todella pitkiä hengitystaukoja ja kun samalla tekee fyysisiä suoritteita, niin on se kovaa hommaa. Varsinkin kun tässä tuotannossa olin foley-artisti sekä foley-editori että foley-äänittäjä. Välillä olisi toivonut, jonkun muun auttavan äänityksissä, kun joutui keräilemään itseään hiestämärkänä lattialta. Happimaski päässä hengityksien tekeminen oli varmaankin kaikista rankinta yksittäistä touhua, vaikka siinä saikin hengittää. Vanha maski kun on kyseessä, niin ei ollut kovin helppo saada happea sen läpi. Happipullot olivat tyhjät, niin nillä ei tehnyt mitään. Sitä sai ihan hikihatussa ja hengästyksissä paahtaa menemään. Mutta ai, että niistä tuli hienot äänet. Lopputulosta on hieno katsoa ja kuunnella.
Blogisarjan muita osia: